Laiska Pai kuvina, osa 2/2

Pain keskiviikkoon kuului tiistain tapaan laiskottelua ja itsensä hemmottelua. Nukuttiin varmaan puoleenpäivään, jonka jälkeen käytiin vähän katsastamassa hippien käsityöpuoteja ja varaamassa meikälle minivan Chiang Maihin torstaille. Pai on kyllä mitääntekemättömyyden kehto. Ja todellinen new age –hippien paratiisi. Löytyy kaikkea joogakursseista reikiin ja self-healingiin, Jamaikan väreillä sisustettuihin baareihin, kaikenmaailman "jumalten voimaleipiä" myyviin leipomoihin, chai-teepuoteihin, kontakti-improsessioihin ja psytrancea soittaviin käsityöläispuoteihin. Toki löytyy myös perus travellerskene pikkubaareineen, hammokkeineen, bambumajoineen ja hierontapaikkoineen. Eli varsin kirjava paikka, jossa pari päivää oli kuitenkin ihan riittävästi, minä kun en tällä kertaa lähtenyt perehtymään meditaation saloihin tai reikiterapiaan. Sen sijaan hemmottelin itseäni hieronnalla, jalkahoidolla, ja - uskokaa tai älkää - manikyyrilla ja pedikyyrillä, jotain mitä en ikinä tekisi kotona. En itse asiassa oo koskaan käynyt manikyyrissä. No, nyt tuli sekin koettua kun ei ollut muutakaan tekemistä, vain 150 bahtia eli 3 euroa. Jalkahoito ja pedikyyri oli vähän kalliimpi paketti, 300 bahtia eli 6 euroa. Ai kauhee. Kymmenesosa siitä, mitä kotona joutuisi pulittamaan vastaavasta setistä.

Käytiin myös baarissa, mä tosin vain kerran ja yhdellä, koska toivuin edelleen elefanttipuiston työnteosta ja sisäinen kellonikin kävi vielä elefanttiaikaa, eli heräsin joka aamu automaattisesti klo 6:45 ja simahdin viimeistään 23:30. Tällä kombolla ei hirveesti biletetty (eikä itse asiassa edes kiinnostanut), joten tehtiinkin loppujen lopuksi niin, että Ivonne (joka 23-vuotiaan loppumattomalla energialla tahtoi istua baarissa aamuyölle) meni baariin paikallisen ihailijansa eli guesthousen tarjoilijan kanssa (jolta sai kukkia jo heti ensimmäisenä päivänä) ja minä vanhus kömmin tyytyväisenä hyttysverkon alle lukemaan kirjaa ja nukkumaan klo 23 maissa. Ai että oli ihanaa. Nukkuminen on ihan parasta.

Hyttysverkon alla on tunnelmaa.

Pain maisemia = Paisemia.

Guesthousen ravintolassa oli joka ilta livemusaa. Hyviä olivat!

Joku maailman pienin kissanpentu terassillamme. Se tahtoi sisään ja alkoi sähisemään säälittävän pienellä äänellään, kun en päästänyt. Voi suloisuus :D

Aaawww! Ihana :)

 Sellainen oli Pai. Kaksi päivää hippien Pairatiisissa riitti vallan mainiosti. Jos Pohjois-Thaimaassa liikkuu, niin suosittelen Paissa chillaamista temppelien koluamisen ja viidakkotrekkailujen välissä.

Laiska Pai kuvina, osa 1/2

Paissa on ollut tänään laiskaakin laiskempi päivä. Aamupalaa klo 12, vähän kuljeskelua kylällä, uima-altaalla rötväämistä, syömistä sekä maailman ihaninta selkä-niska-hartiahierontaa. Ah. Juuri tällaista ei-mitään kaipasinkin elefanttipuiston jälkeen. Alla Pai kuvina. Kiva mesta tämä. Tänään illalla lähdetään vielä drinkeille jonnekin. Hörp.

Majapaikka. Oikein jees.

Meän mökkerö.

Kotikatu.

Kotibaari.

Ivonne ja mä.

Siisti kynttilä.

Gek-kouuu!

Pai river.

Chillailua tänään.

Evening market.

Ivonne ja letut.

Sekarotuisella koiraraasulla on liian lyhyet jalat :D

Paista terve!

Olen päässyt Luoteis-Thaimaahan asti! Wuhuu! Tämänhetkinen lokaatio on siis Pai, pieni travellerien suosima kylä, jossa ei ole temppeleitä eikä oikein mitään muutakaan nähtävää, mutta sen sijaan erittäin rento ja rauhallinen viba ja kauniita vuoria. Eli aivan täydellistä tähän mielen- ja ruumiintilaan! Pai on myös pieni – kylän ympäri kävelee vartissa – eikä ihmisiä ole juuri nimeksikään. Reissaajia kohtaa jonkin verran, mutta koska on low season, ei niitäkään ole riesaksi asti. Sopii mulle. Tie tänne oli varsin mutkikas ja vuoristoinen. Kuvittelin olevani vuoristoradassa, minivan kulki vauhdikkaasti ja mulla oli oikein hauskaa, mutta parilla tuli huono olo. Siinä sitten pysähdeltiin hengittelemään raikasta ilmaa. Samasta Chiang Main guesthousesta tuli kyytiin hollantilainen Ivonne, jonka kanssa tultiin niin hyvin juttuun, että päätettiin jakaa bambumökki yhdessä. Mukavaa! :) Ja totta puhuen täällä olisikin varsin tylsää ilman seuraa. Ehkä se menisi vain kirjan lukemiseksi. Huomenna ajateltiin mennä uimaan ja hierontaan. Ivonne tietää kaikki tekemisen arvoiset jutut, koska on ollut täällä jo viime vuonna. Mennään fiiliksen mukaan, ei suunnitelmia, ei ressiä. Ainoa suunnitelma, jonka jo pistin täytäntöön, oli viedä samantien elefanttipuiston pyykkivuori pesuun. Vuori haisi epämääräiseltä sekoitukselta norsunkakkaa, mutaa, mätiä kurpitsoita, matoja, hometta, hyttyssumutetta ja kosteutta. Eli juuri siltä, miltä pitääkin kahden elefanttien keskellä vietetyn viikon jälkeen.

Eilinen ilta meni Chiang Maissa tutuissa ympyröissä. Käytiin muutaman elefanttivapaaehtoisen kanssa Sunday Walking Streetilla sekä syömässä italialaisessa ravintelissa. Ah! Kävin myös morjestamassa denguekuumetta sairastavaa Victoriaa ja elefanttipuiston huonekaveriani Lindaa, jota autoin myös skypettämään vakuutus- ja lentoyhtiöön, voiko lentoa takaisin Hawaijille vaihtaa ja millä hinnalla. Linda kun tahtoisi olla sairaan Victorian seurana vielä hetken. Inha tauti tuo dengue. Lihaskramppeja ja -kipuja, kuumetta, hikoilua, heikko olo, joskus myös pahoinvointia ja ihottumaa. Eläköön hyttyskarkoitteet...

Täällä Paissa hengaan todnäk torstaihin asti, sitten Chiang Main kautta Sukhothaihin. Seuraavassa postauksessa sitten vähän kuvia täältä.

Retki Elephant Haveniin ja lähtö norsulandiasta

Viimeinen aamu on koittanut Elephant Nature Parkissa. On aika jättää hyvästit elefanteille ja jatkaa matkaa. Oon ollut pari edellistä päivää järjettömän väsynyt ja pelännyt, että oon tulossa kipeeksi. Naapurihuoneen Victoria joutui eilen sairaalaan Chiang Maihin tutkittavaksi - syyksi paljastui denguekuume - ja pari muutakin voi huonosti. Toivotaan, ettei denguehyttyset ole meikäläistä puraisseet. Näyttäisi kuitenkin, että väsymys johtui vain yön yli kestäneestä retkestä Elephant Haveniin eikä mistään ylimääräisistä loisista kropassani...

Perjantaina vaellettiin tosiaan kahdeksan vapaaehtoisen ja neljän mahoutin porukalla Elephant Haveniin, viidakon peittämälle vuorenrinteelle, jossa elefantit saavat kuljeskella vapaasti illan ja yön, ja aamulla niiden kanssa vaelletaan takaisin puistoon. Matkaan lähdettiin lounaan jälkeen ja Haveniin saavuttiin viiden maissa. Matka ei ollut järin pitkä (n. 6km kävelyä ylämäkeen), mutta kuljettiin fanttien takana ja ne tahtoivat koko ajan pysähdellä syömään kasveja polun varrelta, eli pysähdeltiin vähän väliä mutaiseen rinteeseen odottelemaan ja valuttamaan hikeä. Ylhäällä vuorella odotti pieni bambumökkerö ja "open air dorm", jossa nukuttiin yö täydellisen pimeyden, kummallisten viidakkoäänien ja epämääräisten hyönteisten ympäröimänä. Jännä kokemus! :)

Käveltiin koko matka piereskelevien ronsujen perässä.

Elephant Nature Park.

Näitä merkkejä ei ihan joka päivä näe :)

Koskettava kohtaaminen: Hope, Sao Yai ja vankeudessa elävä lajitoverinsa, joka on tässäkin kuvassa töissä.

Käveltiin "elephant trekking campin" ohi, jossa järjestetään elefanttiajeluita turisteille. Tämä aliravitun ja onnettoman näköinen raasu oli kytkettynä lyhyeen ketjuun erilleen lajitovereistaan.

Nämä otukset sen sijaan saivat ryönätä pitkin viidakkoa. Yllä Jokia rapsuttaa kylkeään puunrunkoa vasten.

Maisemia matkan varrelta.

Linda ja maisemat.

Viidakossa norsukin voi näyttää pieneltä :)

Huonekaverini Linda ja mä, perillä hikisenä ja haisevana!

Tämmöinen bambumökki sieltä siis löytyi.

Ruokaa!

Huussi oli täynnä järkyttäviä hämähäkkejä, minkä takia minä ja pari muuta käytiin suosiolla viidakossa... autuaan tietämättöminä niistä ötököistä, joita siellä käveli ympärillämme...

Tässä siis huussi.

Tuolla bambukatoksessa nukuttiin hyttysverkkojen alla.

Pimeän tullen Pam kertoi meille tarinoita elefanteista.

Aamulla Hope rymisteli oma-aloitteisesti alas vuorelta katsomaan, ollaanko leirissä jo herätty. Hassua :)

Vähemmän hikinen paluumatka - juostiin alamäkeen.

Pelastettiin muutamia puita. Kun puun ympärille on sidottu tällainen nauha, uskotaan sen kaatamisen tuottavan huonoa onnea. Täten nämä puut jätetään rauhaan, jos tätä metsää joskus kaadetaan.

Toisen viikon vapaaehtoiset.

Tänään siirryn siis Chiang Maihin muiden tänään lopettavien vapaaehtoisten kanssa, ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, huomenna siirrän itseni Paihin Luoteis-Thaimaahan, jossa on tarkoitus lähinnä chillata torstaihin asti. Paista olisi sitten suunnitelma siirtyä Sukhothaihin ja sieltä ensi sunnuntaina välietapille Bangkokiin ennen Kambodzaa ja Laosia. Tänne Elephant Nature Parkiin varmasti palaan vielä ja suosittelen muillekin käymään täällä vaikka päiväseltään, jos joskus eksytte Chiang Maihin. Upea kokemus tämä on ollut ja mahtavia ihmisiä täällä on tavannut ympäri maailmaa. Lopuksi esiteltäköön vielä muutamia puiston norsupersoonia, jotka ovat jääneet erityisesti mieleeni tämän kahden viikon aikana.

Hope ja Sao Yai.

Yllä: teini-ikäinen Hope ja tyttiksensä Sao Yai, joka on Hopea puolet vanhempi. Aika puuma! Hope jäi orvoksi, kun sen äiti kuoli ja Lek alkoi sijaisäidiksi. Hope on kasvanut puistossa aivan vauvasta asti eikä ole joutunut kokemaan "phajaania", vaan on oppinut toimimaan ihmisten kanssa positiivisen vahvistamisen kautta. Se on myös vähän kuin vahingossa oppinut pussaamaan ja suihkuttamaan ihmisten päälle vettä kärsällään. Vaikka Hope ei ole yhtä komea kuin Jungle Boy eikä sillä ole syöksyhampaita, on se enemmän tyttönorsujen mieleen, koska sillä on hyvä huumorintaju ja pilke silmäkulmassa. Eikös se näin mene ihmisilläkin ;)

Jokia ja Mae Perm.

Tässä hierovat kärsiään yhteen parhaat ystävät Mae Perm ja sokea Jokia. Edellisessä elämässään Jokia synnytti poikasen vuorella eikä suostunut jatkamaan töitä, jolloin sen omistaja ampui sitä nuolella silmiin. Jokian toinen silmä on harmaa ja toisessa silmässä on pupillin paikalla pelkkä reikä. Kun Jokia tuli puistoon, Mae Perm otti sen hoiviinsa, ja on jeesannut sitä siitä lähtien. Ylemmässä kuvassa ollaan juuri saavuttu takaisin Elephant Nature Parkiin. Alemmassa kuvassa auto on juuri ajanut ohi ja Mae Perm ja Jokia vikisevät kuin koirat ja tarkistavat kärsillään, että kaveri on kunnossa.

Mae Tee ja Mae Kham Jao.

Yllä toinen esimerkki norsujen ystävyyssuhteista: Mae Teen (kärsäänsä paalun päällä rötköttävän norsun) jalassa on haava ja se joutuu viettämään päivänsä klinikalla. Sen täysin terve kaveri Mae Kham Jao hengaa siellä omasta tahdostaan Mae Teen seurana :D (aaaww!). Kerran Kham Jao katosi hetkeksi Mae Teen näkyvistä klinikan taakse ja raasu alkoi karjua ja vikistä ihan hädissään, että minne se Kham Jao oikein hävisi. Lopetti heti, kun Kham Jao riensi takaisin. "Täällähän minä olen, ei hätää". Ja sitten taas hierottiin kärsiä yhteen :)

Jungle Boy ja naiset.

Yllä puiston komistus Jungle Boy, joka on saavuttanut teini-iän hieman liian aikaisin... yhtenä päivänä tyttönorsut kiusasivat Jungle Boyta, joka ei osannut päättää, kenen selkään yrittäisi nousta. Voi raasua :D

Täten norsupuisto kiittää ja kuittaa!

Matka Elephant Haveniin: ensimmäinen yritys

Eipä sitten lähdettykään viidakkoon ja vuorille elefanttien kanssa. Tänään oli tarkoitus lähteä kymmenen ihmisen ja neljän fantin voimin yön yli kestävälle retkelle Elephant Haveniin, viidakon peittävälle vuorelle, jossa fantit saavat yön ajan vaellella vapaasti, ja aamulla ne etsitään ja vaelletaan takaisin puistoon. No, tietenkin noin 30min. sen jälkeen, kun oltiin lähdetty, alkoi aivan infernaalinen sadekuuro ja piti sitten loppujen lopuksi kääntyä takaisin. Pari fanttia - Hope ja tyttöystävänsä Sao Yai - eivät juuri välittäneet suunnitelmien muutoksesta, mutta sokea Jokia ja paras ystävänsä Mae Perm olivat niin pettyneitä, että koko paluumatkan ne murisivat, tuhahtelivat ja pysähtelivät vähän väliä repimään ja mussuttamaan banaaninlehtiä ja muita tienvarsipusikoita, jotta kotimatka olisi kestänyt mahdollisimman kauan... Liikuttavaa. Ja joku vielä väittää, että eläimillä ei ole tunteita :) Raasuista ihan näki, miten niitä vistotti.

Nähtiin myös, miten paljon nämä otukset pelkäävät autoja, etenkin, jos auto ohittaa ne liian lujaa. Alkumatka Elephant Haveniin pitää kulkea pientä autotietä pitkin, ja joka kerta, kun auto ohitti meidät, Jokia ja Mae Perm murisivat, soittivat trumpettia ja hieroivat hellästi toistensa kärsiä tarkistaakseen, että kaveri on kunnossa (päivän aaaawww-momentti). Lisättäköön edelliseen postaukseen, että yksi elefanttiturismin muodoista on turisteille hedelmiä kauppaavat fantit Bangkokin kaoottisilla kaduilla. Nähtiin tänään, miten jo yksi auto saa fantin ahdistumaan, saati sitten Bangkokin tuktukit, taksit, rekat, minivanit, ruuhkat, väenpaljous... Eli  muistetaanhan, että tätäkään turismin muotoa ei tule tukea. Toivottavasti huomenna ei sada, jotta kärsäkkäät pääsevät viidakkoon rymistelemään - sinnehän ne kuuluvat.

Muutoin täällä elefanttimaassa päivät kuluu entisissä merkeissä, syöden ja töitä tehden. Tiistaiaamuna leikattiin jollain sirpintapaisella maissinkorsia pellolla jossain erittäin korvessa vuorten ja riisiviljelmien keskellä. Kyllä täällä välillä ihmettelee itsekin, että kaikkialle sitä eksyykin kesälomallaan. Ei ihan ensimmäisenä suunnittele, että tänä kesänä aion hikoilla jollain randomilla pohjois-thaimaalaisella maissipellolla keskellä ei-mitään. Eilen ladottiin elefantinkakkaa ja kaivettiin kuoppia aidanseipäille. Hullun raskasta. Vaikka täällä on edelleenkin siistiä, on kiva lähteä sunnuntaina takaisin sivistyksen pariin Chiang Maihin ja maanantaina riippumattoon makoilemaan ja lomailemaan tältä työnteolta Paihin, monen mielestä Pohjois-Thaimaan chilleimpään paikkaan.

Iso kiitos kaikille, jotka olette jakaneet linkkiä postaukseeni elefanttiturismin taustoista! Jatketaan tiedon levittämistä niin netin kuin puskaradion kautta, jottei kukaan enää erehtyisi tietämättään tukemaan näitä karseita perinteitä ylläpitäviä toimia - elefanttien esityksiä, kulkueita, maalausta, ajeluita, kerjäämistä, hedelmien kaupustelua, norsunluutuotteita... olkoon tulevaisuuden matkailu entistä tiedostavampaa ja eettisempää.

Surullinen totuus elefanttiturismista

Moni turisti tahtoo päästä elefanttiajelulle tai ostaa elefanttien maalaamia tauluja matkallaan Thaimaassa tai muualla Aasiassa. Kannattaa kuitenkin harkita kahdesti, ennen kuin varaa turisti-infosta elefanttiretkiä tai tukee elefanttien taiteilua. Samalla tulee tietämättään tukeneeksi elefanttien alistamista ja kidutusta.

 

Thaimaassa ja ympäröivissä maissa kaikki työtä tekevät elefantit, myös ne, joita käytetään turistibisneksessä, ovat käyneet läpi erittäin julman koulutuksen, jota englanniksi kutsutaan nimellä "elephant crushing". Aasiassa menetelmä tunnetaan nimellä "phajaan". Tämä tarkoittaa, että nuori elefantti, usein vielä ihan vauva, riistetään emoltaan ja suljetaan ja kahlitaan pieneen häkkiin, jossa se ei voi liikkua. Tämän jälkeen elefanttia hakataan kepeillä, piikeillä, koukuilla ja seipäillä. Iskut kohdistetaan paitsi koko vartaloon, myös erittäin arkoihin ruumiinosiin kuten sisäkorvaan tai silmiin. Elefanttia pidetään häkissä kolmesta seitsemään päivää ja sitä kidutetaan tauotta päivin ja öin, jottei se saisi nukutuksi. Tämän jälkeen uupunut ja henkisesti alistettu elefantti vapautetaan häkistä ja vahingoittamista jatketaan, kunnes se alistuu täysin ihmisen tahtoon ja tekee mitä vain, jottei se joutuisi kokemaan tuskaa. Elefanttia kuitenkin kontrolloidaan vahingoittamalla sitä läpi elämänsä esim. piikeillä ja kepeillä. Elefanttien hoitajilla on käsissään piilossa piikkejä ja neuloja, joilla he pistelevät elefanttia myös turisteille tarkoitettujen esityksien aikana. Ihmisen tahtoon alistettu elefantti tekee vastineeksi mitä vain, kuten kantaa ihmisiä selässään pitkiä aikoja, tekee sirkustemppuja ja tekee töitä tauotta. Ja ahdistuu, stressaantuu, masentuu ja lopuksi kuolee onnettoman elämänsä päätteeksi kymmeniä vuosia aiemmin kuin harvat vapaudessa elävät lajitoverinsa.

Aluksi elefantti sidotaan ja sitä satutetaan koukuilla ja seipäillä.

Sen jälkeen se suljetaan pieneen puiseen häkkiin, jossa se ei voi liikkua.

Elefanttia pidetään häkissä päiväkausia, jonka aikana sitä hakataan ja viillellään. Se ei voi puolustautua mitenkään.

  

Katsoimme dokumentteja "phajaanista" täällä Elephant Nature Parkissa ja voin sanoa, että enpä ole aikoihin nähnyt mitään hirveämpää. En ennen tämän puiston löytämistä tiennyt elefanttiturismin taustoista - luulin, kuten monet muutkin, että elefantit vain ovat älykkäitä ja ihmisläheisiä otuksia ja tykkäävät kanniskella näitä selässään ja esiintyä näytöksissä päivät pitkät. En oikeastaan edes ajatellut asiaa ennen kuin sain tietää tästä puistosta. Onhan se tietenkin hienoa, että elefantit osaavat piirtää, maalata, pelata jalkapalloa jne., mutta ei se niille luontaista ole. Lisäksi vaikka elefanttiajelut saattavat olla ihmiselle kivoja kokemuksia, ovat ne elefantille usein tuskallisia. Istuin on sidottu tiukkaan selkärangan päälle, joka satuttaa elefanttia. Silloin kun elefantti ei kuljeta turisteja, se elää useimmiten kahlittuna yksinäisyydessä erillään muista elefanteista, mikä ei ole sille hyväksi ja saattaa ilmetä mm. masennuksena ja ahdistuksena. Elefantti ei välttämättä saa tarpeeksi ruokaa siihen nähden, miten paljon se tekee töitä (vrt. luonnossa elefantti kuluttaa suurimman osan päivästä syömiseen). Elefanteille annetaan monesti amfetamiinia, jotta ne tekisivät enemmän töitä ja söisivät vähemmän.

"Mahoutit" elefanttiensa päällä. Huomaa kädessä oleva koukku, jolla ohjaillaan fanttia.

Yksi tämän puiston elefanteista oli aiemmassa elämässään amfetamiiniaddikti. Joillakin on yksi tai molemmat silmät sokeita, koska niiden omistajat ovat ampuneet tai tökkineet niitä silmiin, kun ne eivät ole tehneet kuten käsketään. Yksi ei saanut tarpeeksi ruokaa ja karkasi syömään pellolle, jolloin se sai nuolen silmäänsä. Toinen meni luvatta kylpemään joessa. Kolmas synnytti poikasen vuorella eikä suostunut jatkamaan matkaa, joten omistaja ampui sitä ritsalla silmiin kunnes se sokeutui. Elefanttivauva jäi vuorelle kuolemaan.

Elephant Nature Parkin perustaja Sangdouan "Lek" Chailert havahtui elefanttien ahdinkoon, otti missiokseen pelastaa tuskallisissa oloissa eläviä elefantteja ja perusti näille paikan, jossa elefantit saavat toteuttaa niiden luontaisia tarpeitaan, elää laumassa, saada uusia kavereita ja vaellella vapaasti suurimman osan päivästä. Niiden ei tarvitse esiintyä tai tehdä päivääkään töitä, eivätkä niiden hoitajat saa vahingoittaa niitä, vaan niiden hoitamisessa ja ohjailussa noudatetaan positiivisen vahvistamisen keinoja. Kaikki puiston elefantit ovat joko syntyneet täällä tai pelastettu tänne vankeudesta. Lekin ja elefanttien välinen yhteys on jotain uskomatonta. Yhtenä päivänä näin, kuinka vauvaelefantti leikki Lekin kanssa. Liikuttavan näköistä. Ne pitävät Lekiä äitinään.

Lek ja vauvanorsu.

Moni ENP:n elefanteista on löydetty pahoin ahdistuneena, aliravittuna ja nestehukassa, kahlittuna lyhyeen ketjuun. Omistajien mielestä elefantit ovat olleet arvaamattomia. Väitänpä, että kai sitä ihminenkin olisi arvaamaton, jos joutuisi kestämään päivittäistä pahoinpitelyä. Elefantit ovat kuitenkin saaneet täällä puistossa elämänilonsa takaisin ja ovat nyt onnellisia ja hyvinvoivia, vaikkakin traumatisoituneita. Elefantilla on erittäin hyvä muisti - se ei unohda traumaattisia kokemuksia. Anteeksi se saattaa antaa.

Muille elefanttipuistoille Lek haluaa näyttää, että elefantin ei tarvitse tehdä sirkustemppuja saadakseen ihmisten sympatiaa, vaan turisteille riittää, että he saavat tarkkailla elefanttien temmellystä, osallistua niiden päivittäisiin askareisiin, katsoa elefanttia silmästä silmään ja syöttää ja pestä niitä. Täällä ENP:ssa käy joka päivä valtavasti päivävieraita ja TripAdvisorissa tämä on äänestetty Chiang Main alueen ykkösnähtävyydeksi. Muut puistot ovat alkaneet ottaa mallia, mikä on tietenkin hyvä uutinen. Lekin tarkoitus ei siis suinkaan ole saattaa ihmisiä työttömäksi tai ajaa koko elefanttiturismia konkurssiin, vaan ohjata sitä luonnonmukaisempaan, eläinystävällisempään suuntaan. Toki hänenkin mielestään ideaalitilanne olisi, että elefantit saisivat vain elää vapaasti luonnossa kaukana ihmisistä, mutta vankeudessa kasvaneille elefanteille tämä on mahdotonta ja ehkäpä liian kaukainen tavoite ylipäänsä, onhan matkailu Thaimaan suurin elinkeino. Luonnonmukaisuutta se ei kuitenkaan sulje pois.

Täällä elefantit saavat telmiä vapaasti. Norsuperhe kylpemässä.

Kaverit.

Vauvanorsu ja kovia kokenut kolmijalkainen koiruus.

Aasian elefanttikanta on pienentynyt dramaattisesti viimeisen 30 vuoden aikana. Tämä johtuu siitä, että elefantit on valjastettu tekemään töitä ihmisille ja elämään vankeudessa, jolloin niiden suvunjatkamisvietti ja lisääntymismahdollisuudet vähenevät. Moni työtä tekevä elefantti on pahoin traumatisoitunut tai stressaantunut, eikä senkään vuoksi enää pysty lisääntymään. Lekin ideaali on, etteivät elefantit tekisi töitä laisinkaan. Vanhojen perinteiden ja lakien muuttaminen on kuitenkin erittäin hidasta. Elefanttia on Aasiassa perinteisesti käytetty ihmisen apuna – Thaimaata ei olisi rakennettu ilman elefanttityövoimaa. "Phajaan" on niin ikään 6000v vanha perinne, jonka poika oppii isältään. Se on tapa, josta on Thaimaassa mielellään vaiettu. Edes paikalliset ihmiset eivät välttämättä ole tienneet perinteestä ennen kuin siitä tuli mediapommi 2000-luvun alussa. Thaimaasta myös kuljetetaan elefantteja muualle maailmaan – Intiaan, Laosiin, Kiinaan, Kambodzaan, Malesiaan – joten tämä eläinsuojeluongelma ei rajoitu pelkästään Thaimaahan, vaan koskee koko Aasiaa. Lek pyrkii osoittamaan elefanttien kanssa työtä tekeville, että kidutus ei ole tarpeellista elefanttien kesyttämisessä, vaan positiivinen vahvistaminen on yhtä tehokas koulutustapa. Pyrkimys on myös saada elefanttien tueksi lakipykäliä, jotka kieltävät kidutuksen - elefantteja suojelevia lakeja kun ei Thaimaassa tätä kirjoittaessani vielä ole.

Kun seuraavan kerran matkustat Thaimaahan tai muualle Aasiaan, älä tue julmaa elefanttiturismia: älä mene elefanttiajelulle tai show'hun, osta elefantin maalaamia tauluja, norsunluusta tehtyjä koruja tai muita tuotteita. Kysele, löytyykö alueelta puistoa, jossa pääsee vain katselemaan tai osallistumaan elefanttien elämään. Jos olet Pohjois-Thaimaassa, lähin tällainen puisto on Elephant Nature Park. Jos välttämättä tahdot ratsastaa elefantilla, varmista, ettei käytössä ole istuinta, vaan että ratsastat elefantin niskan päällä. Tämä ei tuota tuskaa elefantille, koska sen niska on tukeva ja voimakas. Varmista myös, että elefantteja kohdellaan hyvin ja ne saavat tarpeeksi ruokaa, vettä ja vapaa-aikaa työnteolta. Muista kuitenkin, että elefantti on erittäin todennäköisesti joutunut "murskatuksi" lapsena, joten elefanttien työnteko niin turistien viihdyttäjänä kuin muutenkin tulee aina olemaan epäeettistä, kunnes tästä tavasta luovutaan. 

Lisätietoa Elephant Nature Parkista, sen missiosta, sympaattisista asukeista ja toiminnasta.

National Geographicin palkittu dokumentti elefanttien kidutuksesta: Vanishing Giants

Samainen dokumentti Youtubessa.

Ilta-Sanomien ja Staran artikkelit aiheesta.

Lonely Planetin keskustelua elefanttien kohtelusta.

Googlettamalla löytyy pilvin pimein lisää artikkeleja ja blogimerkintöjä.