Chiang Maista terve! Odottamattoman rento ja mukava Bangkok
jäi tänään taakse, kun lennähdin Air Asian siivillä pohjoisen vuoristoisempiin
maisemiin seikkailuaktiviteettien äärelle. Tai lentolipun mukaanhan mun piti
lentää jo viime torstaina – tadaa, näissä asioissa aivan hysteerisen tarkka
minä olin jonkin satunnaisen aivopierun seurauksena onnistunut varaamaan lennon
väärälle viikolle! Onneksi huomasin tämän ajoissa, jotta sain sitten varattua
uuden... onneksi kyse oli halpalennosta, joten lovea kassaan ei tullut kuin
oppimaksujen verran. "Tarkista vielä sadannen kerran ennen klikkaamista".
Ennen kuin alan raportoida Chiang Maista, on paikallaan
tiivistää Bangkok muutamaan kappaleeseen ja kuvaan.
 |
Hampaat! |
Jo tänään lähtiessäni tuntui, että Bangkokiin täytyy palata
vielä. Niin monta katua jäi tallaamatta. Tosin tältä tuntuu yleensä aina
reppureissun ensimmäisestä etapista lähtiessä - sitä on ehtinyt jo vähän
asettua, kunnes tajuaa, että kas, tämä matkahan jatkuu. Siksi muuten
suosittelen viipymään tällaisen reppukiertueen ensimmäisessä etapissa vähintään
kolme yötä, jotta "sielu ehtii mukaan", kuten Madventuresin Riku ja Tunna ovat
asian hienosti muotoilleet.
 |
Temppeliin ei sitten missään rievuissa pääsekään. |
Mutta paljon ehdin kokeakin. Ensinnäkin tsekkasin kolme
temppeliä: Wat Po ja Wat Arun tiistaina ja Wat Phra Kaew keskiviikkona. Wat
Pon vetonaula oli massiivinen kyljeellään chillaava buddha, jonka meditatiivinen
presenssi tartutti ympärilleen harmoniaa ja tyyneyttä. Wat Arunin vetonaula
oli torni, josta näkyi Bangkokin ylle. Tai olisi näkynyt, jos olisi uskaltanut
kiivetä superjyrkkiä portaita. Itse pääsin vain puoleen väliin enkä
nähnyt täten kovin paljoa.
 |
Wat Pon kultaisia patsaita. |
 |
Buddha chillaa. Teki mieli kutittaa varpaita. |
 |
Aivan superliikkis onneton lammas. |
 |
Temppelikissa. |
 |
Voi murhe ja surkeus. |
 |
Wat Arun. |
 |
Hän ei noudattanut temppelien pukeutumiskoodia. |
 |
Wat Arun. |
 |
Wat Arunin temppelidawg. |
 |
Loppuun asti en uskaltanut nousta. |
Noista temppeleistä Wat Phra Kaew oli ehdottomasti se, mikä
Bangkokissa käydessään täytyy nähdä. Mä en minkään kullan ja kimalluksen perään
ole, mutta tuolla piti kyllä haukkoa henkeä. Sillä kullan ja dimangien määrällä kokkaisi varmaan kanacurryt puolelle maapallolle. Kuvat puhuvat puolestaan.
 |
It's all gold! |
 |
Kurkistuksia heinäkuun Kambodza-kiertueelle: jopa miniatyyriversio Angkor Watista oli valtava. |
Jep, Wat Phra Kaew - Ihan hullu paikka.

Keskiviikkona tsekkasin myös muutaman ostoskeskuksen. Halvoista
hinnoistaan tunnetussa MBK:ssa vaivasi runsauden pula ja kaaoottisuus. Edes
tällainen boheemista sekamelskasta pitävä ei osannut ostaa sieltä mitään. Ei
sillä, että näin alkumatkasta kannattaisikaan lisätä rinkan painoa. Joka
tapauksessa kontrasti vanhaan Bangkokiin ja temppeleihin oli odotetusti häkellyttävä.
Itse pidin enemmän temppelien atmosfääristä kuin ilmastoidusta
kulutushysteriasta. Huomasin myös, että alan tottua kuumuuteen:
ostoskeskuksista piti välillä tulla ulos normaalilämpötilaan (+34C)
lämmittelemään, kun sisällä oli niin hyytävän kylmä (+21C).

Huomasin myös kolmantena päivänä, että vaikka olenkin
kohtalaisen hyvä tinkimään (voisin olla parempikin, jos riittäisi pokka), niin
olen silti maksanut tuktuk-kuskeille ainakin kolmasosan liikaa. Matka
MBK:sta guesthouselle maksoi taksilla 80 bahtia, kun tuktukilla matkaan meni
130 bahtia, bonuksena pakokaasujen hengittely liikenneruuhkassa. Kannattaakin
siis kulkea kaikki matkat taksilla ja vaatia, että käyttävät taksamittaria
(mikä ei siis näissä maissa ole mitenkään yleinen normi – toisena esimerkkinä Mumbai,
jossa moni taksi kieltäytyy ottamasta länkkäriä kyytiin, jos tämä vaatii
käyttämään mittaria, koska silloinhan ei voi huijata turistihintaa). Tuon
taksan lisäksi tuktuk-kuskeilta ei kannata koskaan kysyä nähtävyyksien
sijaintia tai muita detaljeja, koska saa todennäköisesti vastaukseksi, että ko.
nähtävyys on juuri tällä hetkellä kiinni jonkin seremonian takia, mutta "sillaikaa
minä voin viedä sinut näihin muihin nähtävyyksiin vain 40 bahtilla". Ja ystävällinen
hymy perään. Näin turisti huijataan mukaan ostosreissulle kuskin frendien
timanttiliikkeisiin. Eihän niistä ole tietenkään pakko mitään ostaa, mutta sinä
päivänä ei sitten muuta ehdikään. En mennyt halpaan, koska olin lukenut varoituksia erinäisistä lähteistä.
 |
Bangkokin sekamelskaa. |
Vaikka yksinkin on kiva matkustaa, on yhtä kiva päästä
maanantaina sosiaaliseen ympäristöön elefanttipuistoon. Ei sillä, etteikö
täällä ihmisiin törmäisi, mutta kohtaamiset ovat jääneet kovin lyhyiksi. Toisaalta ei ole tarvetta saada matkaseuraa, koska kohta olen kuitenkin kaksi
viikkoa fanttien kanssa. Yksi hämmentävimmistä kohtaamisista oli intialainen
setä, joka istui viereiseen pöytään baarissa, kysymättä esitteli itsensä, kysyi
mistä tulen, minne menen ja mikä olen, ja alkoi sitten selittää joogasta ja
mielen tyyneydestä tyyliin: "To do things with a rush leads us nowhere, yet we are
forced to work under stress – instead, we should calm down and meditate before taking
on any task to release our inner capacities and give our mind and body the energy to focus and do
better." Joo, ihan oikeassahan setä oli.
Chiang Mai siirtyy täten meditatiiviseen yötilaan ja
raportoi huomenna lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti