Koneessa pitää aina saada istumapaikka ikkunan vierestä.
Eihän pitkästä tai vähän lyhemmästäkään matkasta tule mitään, jos ei saa vähän
väliä tähyillä yläilmoista, miltä milloinkin näyttää. Varsinkin öisin tähän
kuluu kivasti aikaa, jos ei nukuta. Ja nyt ei nukuta, joten kirjoitan tänne koottuja havaintoja erinäisiltä pitkiltä lentomatkoilta Aasiaan:
- Intian ja Pakistanin raja näkyy epäilemättä avaruuteen asti. Aavikolle keskelle ei-mitään on pystytetty niin tehokkaat valonheittimet, että varmasti näkee kilometrien päästä, jos joku yrittää loikata puolelta toiselle. Olin kerran erottavinani, että nuo valot ovat vieläpä jonkinlaisen korkean muurin päällä. Tyly muuri keskellä aavikkoa. Häröä. Suora valaistu raja jatkuu kuin viivoittimella vedettynä silmänkantamattomiin pimeässä tyhjyydessä. Vilkaiskaapa joskus, jos lennätte Intian poikki yöaikaan.
- Aral-järvi on todellakin kuivunut niin kuin maantiedon kirjat opettavat, ja keskellä kuivaa aavikkoa killuu isoja ruostuneita laivoja. Havaitsin tämän päivälennolla Mumbaista Helsinkiin, kun koko matkalla oli pilvetön sää. Surrealistinen ja murheellinen näky.
- Venäjä on valtava maa, mutta mikä hämmentävämpää, niin myös Kazakhstan, kuten tänään olen havainnut. En tiedä Kazakhstanista mitään, en edes pääkaupungin nimeä. Häpeä!
- Himalaja on aina pilvessä. Olisi joskus kiva nähdä Mount Everest tai Annapurna koneesta, mutta toistaiseksi tähän ei ole tarjoutunut mahdollisuutta. No, pitää mennä käymään siellä.
- Dubain palmusaaret näyttää ilmasta katsoen alienien taideteoksilta. En ole käynyt, lentänyt vain yli. Pitäisi varmaan käydä sielläkin, näytti sen verran häröltä mestalta.
- Delhi on oikeasti lähellä. Tuolla se siintää 11,5km alempana ja tuntuu, että vastahan tässä kotoa lähdettiiin. Lento Delhiin kestää Helsingistä saman ajan kuin Kanarialle. Henkisesti matka on toki pidempi.
- Intiassa on öisin säkkipimeää. Ihmisiä on miljardi, mutta se ei näy valojen määrässä. Valorykelmiä näkyy siellä täällä, mutta suurin osa maasta on mustaa pimeyttä, pikkukyliä, joissa ei ole sähköä, juoksevaa vettä, jätehuoltoa, vessoja tai viemäriverkostoa. Kyliä, joissa nukutaan oman vesipuhvelin naapurissa tai samassa karsinassa. Näistä pikkukylistä erottuu yleensä valo tai kaksi. Tätä on hauska verrata vaikka New Yorkiin, jossa olin sokaistua valomerestä koneen sukeltaessa pilvien alapuolelle.
- Muutoinkin Intian valomeret ovat pääasiassa epäsäännöllisiä rykelmiä verrattuna Eurooppaan, jossa on korkealtakin katsottuna havaittavissa säännönmukaisuutta kuten suoria teitä ja ruutukaavaa. Mutta Intiahan onkin varsin vänkä ja koukeroinen paikka, jossa mikään ei ole niin kuin olettaisi.
Olen myöskin havainnut ihan viimeisen 6h sisällä, että
Finnairin koneissa ei pääsääntöisesti tule koskaan valita penkkiä viimeiseltä
riviltä, koska selkänojaa ei saa taitettua kokonaan taakse. Tämä tekee nukkumisesta
kohtalaisen haasteellista, vaikka muuten on tietenkin kiva, ettei joku potki
selkänojaa. Olen myöskin havainnut, että parhaat entertainmentit on olleet
British Airwaysilla ja Malaysian Airlinesilla. Finnairin noin neljätoista
vapaavalintaista leffaa kalpenee näiden tarjonnan rinnalla. Huvittaa myös Finnairin
musiikkikirjasto, jossa genren ”rock” alla on Suvi Teräsniskaa ja pop ja
elektroninen musiikki loistavat poissaolollaan. Kaikki muu on Finnairissa kuitenkin
ihan kohdallaan ja tämä ei ole arvostelua, ihan vain huomioita, joita joku toinen
kaukolentoilija ehkä arvostaa tai nyökyttelee samoilla linjoilla.
Vielä nelisen tuntia Bangkokiin. Blogin timestamp on jostain syystä ihan väärässä, pitää yrittää fiksata se. Josko sitä yrittäisi vaikka
vaihteeksi nukkua, nyt kun Suomessakin on jo keskiyö...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti