lauantai 16. kesäkuuta 2012

Jungle Flight!



Mitä vanhemmaksi tulee, sitä rohkeammin uskaltaa tehdä kaikkea sellaista, mikä aiemmin olisi saanut kauhusta jäykäksi. Olinhan kuitenkin lapsi, joka:
  • ei kiipeillyt puissa, koska pelkäsi korkeuksia
  • ei kiipeillyt leikkitelineiden verkoissa, koska pelkäsi putoavansa
  • uskalsi nousta Rovaniemen Napapiirin about 12-kerroksiseen näkötorniin vain kaksi ja puoli kerrosta, jonka jälkeen alkoi huimata, koska portaiden ritilöistä näkyi läpi maahan asti
  • sai kuperkeikan onnistumaan takaperin vain kaksi kertaa, jonka jälkeen tajusi, että niskat voi vinksahtaa, joten ei uskaltanut kokeilla enää kolmannen kerran.

Ja niin edelleen. En siis ollut lapsena mikään temppuilija. TOISAALTA:
  • änkesin kaikista hurjimpiin huvipuistolaitteisiin heti, kun pituusraja salli
  • rakastin kaikista hurjimpia vesiliukumäkiä
  • rakastin laskea alas Ounasvaaran kesäkelkkarataa ja mitä lujempaa, sen parempi
  • eli ylipäänsä rakastin vauhtia.

Ehkä olin sittenkin hurjapää aran kuoren alla. Mutta korkeanpaikan kammoinen olen edelleen, kuitenkin nykyään jo varsin hyvin siedättynyt. Olen nimittäin havainnut, että kammosta pääsee parhaiten eroon yksinkertaisesti menemällä korkealle, kuten vuorivaelluksille. Tänään, killuessani 50-metristen puiden latvojen välissä vaijerin varassa 1500 metriä merenpinnasta, ei pelottanut läheskään niin paljon, kuin vielä viime yönä kauhistelin sängyssä pyöriessäni.

Here we go...

Halp!

Päivän ohjelmassa oli siis Jungle Flight, englanniksi "ziplining". Tarkoittaa siis, että 50-metristen sademetsäpuiden latvoihin on rakennettu tasanteita ja niiden väliin ripustettu vaijereita, joita pitkin liu'utaan puunlatvasta toiseen. Ihan hullun hauskaa touhua! :D Seikkailurataan kuului myös Indiana Jones -tyylisiä riippusiltoja ja neljä pudotusta köyden varassa alemmalle tasolle, korkein näistä 40 metriä. Normaalisti jo nämä dropit olisi tuntuneet kammottavilta, mutta sen jälkeen, kun on liitänyt 300 metriä tyhjyyden päällä kädessään bambukeppi, jolla on tarkoitus jarruttaa vauhtia, ei moinen pudotus tunnu enää kovin pahalta. Turvallisuuskin oli hyvin otettu huomioon. Aivan mahtava päivä, suosittelen kaikille moista aktiviteettia, jos joskus osuu kohdalle! :)

Tällaisissa maisemissa sitä liidettiin.

Oppaat oli selvästi tehneet tätä pari kertaa aiemminkin.

Jarrukapula.
Siinä se odottaa.

300m pitkä liu'uttelu.

Kalifornialainen pariskunta Trinity & Matthew.

Trinity vetää tyylillä.

Vaijerit kulkee puusta puuhun.

Matthew & Trinity matkalla seuraavalle asemalle.

Happy ending!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti