Eipä sitten lähdettykään viidakkoon ja vuorille elefanttien
kanssa. Tänään oli tarkoitus lähteä kymmenen ihmisen ja neljän fantin voimin yön
yli kestävälle retkelle Elephant Haveniin, viidakon peittävälle vuorelle, jossa
fantit saavat yön ajan vaellella vapaasti, ja aamulla ne etsitään ja vaelletaan
takaisin puistoon. No, tietenkin noin 30min. sen jälkeen, kun oltiin lähdetty,
alkoi aivan infernaalinen sadekuuro ja piti sitten loppujen lopuksi kääntyä
takaisin. Pari fanttia - Hope ja tyttöystävänsä Sao Yai - eivät juuri välittäneet
suunnitelmien muutoksesta, mutta sokea Jokia ja paras ystävänsä Mae Perm olivat
niin pettyneitä, että koko paluumatkan ne murisivat, tuhahtelivat ja pysähtelivät
vähän väliä repimään ja mussuttamaan banaaninlehtiä ja muita tienvarsipusikoita,
jotta kotimatka olisi kestänyt mahdollisimman kauan... Liikuttavaa. Ja joku vielä
väittää, että eläimillä ei ole tunteita :) Raasuista ihan näki, miten niitä
vistotti.
Nähtiin myös, miten paljon nämä otukset pelkäävät autoja, etenkin,
jos auto ohittaa ne liian lujaa. Alkumatka Elephant Haveniin pitää kulkea
pientä autotietä pitkin, ja joka kerta, kun auto ohitti meidät, Jokia ja Mae
Perm murisivat, soittivat trumpettia ja hieroivat hellästi toistensa kärsiä
tarkistaakseen, että kaveri on kunnossa (päivän aaaawww-momentti). Lisättäköön
edelliseen postaukseen, että yksi elefanttiturismin muodoista on turisteille hedelmiä
kauppaavat fantit Bangkokin kaoottisilla kaduilla. Nähtiin tänään, miten jo
yksi auto saa fantin ahdistumaan, saati sitten Bangkokin tuktukit, taksit,
rekat, minivanit, ruuhkat, väenpaljous... Eli muistetaanhan, että tätäkään turismin muotoa
ei tule tukea. Toivottavasti huomenna ei sada, jotta kärsäkkäät pääsevät
viidakkoon rymistelemään - sinnehän ne kuuluvat.
Muutoin täällä elefanttimaassa päivät kuluu entisissä
merkeissä, syöden ja töitä tehden. Tiistaiaamuna leikattiin jollain sirpintapaisella
maissinkorsia pellolla jossain erittäin korvessa vuorten ja riisiviljelmien
keskellä. Kyllä täällä välillä ihmettelee itsekin, että kaikkialle sitä
eksyykin kesälomallaan. Ei ihan ensimmäisenä suunnittele, että tänä kesänä aion
hikoilla jollain randomilla pohjois-thaimaalaisella maissipellolla keskellä
ei-mitään. Eilen ladottiin elefantinkakkaa ja kaivettiin kuoppia aidanseipäille.
Hullun raskasta. Vaikka täällä on edelleenkin siistiä, on kiva lähteä
sunnuntaina takaisin sivistyksen pariin Chiang Maihin ja maanantaina
riippumattoon makoilemaan ja lomailemaan tältä työnteolta Paihin, monen mielestä Pohjois-Thaimaan chilleimpään paikkaan.
Iso kiitos kaikille, jotka olette jakaneet linkkiä
postaukseeni elefanttiturismin taustoista! Jatketaan tiedon levittämistä niin
netin kuin puskaradion kautta, jottei kukaan enää erehtyisi tietämättään tukemaan
näitä karseita perinteitä ylläpitäviä toimia - elefanttien esityksiä,
kulkueita, maalausta, ajeluita, kerjäämistä, hedelmien kaupustelua, norsunluutuotteita... olkoon tulevaisuuden matkailu entistä tiedostavampaa ja eettisempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti