torstai 28. kesäkuuta 2012

Matka Elephant Haveniin: ensimmäinen yritys

Eipä sitten lähdettykään viidakkoon ja vuorille elefanttien kanssa. Tänään oli tarkoitus lähteä kymmenen ihmisen ja neljän fantin voimin yön yli kestävälle retkelle Elephant Haveniin, viidakon peittävälle vuorelle, jossa fantit saavat yön ajan vaellella vapaasti, ja aamulla ne etsitään ja vaelletaan takaisin puistoon. No, tietenkin noin 30min. sen jälkeen, kun oltiin lähdetty, alkoi aivan infernaalinen sadekuuro ja piti sitten loppujen lopuksi kääntyä takaisin. Pari fanttia - Hope ja tyttöystävänsä Sao Yai - eivät juuri välittäneet suunnitelmien muutoksesta, mutta sokea Jokia ja paras ystävänsä Mae Perm olivat niin pettyneitä, että koko paluumatkan ne murisivat, tuhahtelivat ja pysähtelivät vähän väliä repimään ja mussuttamaan banaaninlehtiä ja muita tienvarsipusikoita, jotta kotimatka olisi kestänyt mahdollisimman kauan... Liikuttavaa. Ja joku vielä väittää, että eläimillä ei ole tunteita :) Raasuista ihan näki, miten niitä vistotti.

Nähtiin myös, miten paljon nämä otukset pelkäävät autoja, etenkin, jos auto ohittaa ne liian lujaa. Alkumatka Elephant Haveniin pitää kulkea pientä autotietä pitkin, ja joka kerta, kun auto ohitti meidät, Jokia ja Mae Perm murisivat, soittivat trumpettia ja hieroivat hellästi toistensa kärsiä tarkistaakseen, että kaveri on kunnossa (päivän aaaawww-momentti). Lisättäköön edelliseen postaukseen, että yksi elefanttiturismin muodoista on turisteille hedelmiä kauppaavat fantit Bangkokin kaoottisilla kaduilla. Nähtiin tänään, miten jo yksi auto saa fantin ahdistumaan, saati sitten Bangkokin tuktukit, taksit, rekat, minivanit, ruuhkat, väenpaljous... Eli  muistetaanhan, että tätäkään turismin muotoa ei tule tukea. Toivottavasti huomenna ei sada, jotta kärsäkkäät pääsevät viidakkoon rymistelemään - sinnehän ne kuuluvat.

Muutoin täällä elefanttimaassa päivät kuluu entisissä merkeissä, syöden ja töitä tehden. Tiistaiaamuna leikattiin jollain sirpintapaisella maissinkorsia pellolla jossain erittäin korvessa vuorten ja riisiviljelmien keskellä. Kyllä täällä välillä ihmettelee itsekin, että kaikkialle sitä eksyykin kesälomallaan. Ei ihan ensimmäisenä suunnittele, että tänä kesänä aion hikoilla jollain randomilla pohjois-thaimaalaisella maissipellolla keskellä ei-mitään. Eilen ladottiin elefantinkakkaa ja kaivettiin kuoppia aidanseipäille. Hullun raskasta. Vaikka täällä on edelleenkin siistiä, on kiva lähteä sunnuntaina takaisin sivistyksen pariin Chiang Maihin ja maanantaina riippumattoon makoilemaan ja lomailemaan tältä työnteolta Paihin, monen mielestä Pohjois-Thaimaan chilleimpään paikkaan.

Iso kiitos kaikille, jotka olette jakaneet linkkiä postaukseeni elefanttiturismin taustoista! Jatketaan tiedon levittämistä niin netin kuin puskaradion kautta, jottei kukaan enää erehtyisi tietämättään tukemaan näitä karseita perinteitä ylläpitäviä toimia - elefanttien esityksiä, kulkueita, maalausta, ajeluita, kerjäämistä, hedelmien kaupustelua, norsunluutuotteita... olkoon tulevaisuuden matkailu entistä tiedostavampaa ja eettisempää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti