There Goes Laura: Chiang Main tunnelmia

Chiang Main voisi tiivistää kahteen sanaan: temppeleitä ja aktiviteetteja. Suunnilleen joka kadunkulmassa on joko temppeli tai turisti-info, josta saa buukata päiväaktiviteetteja joka lähtöön: vaelluksia, koskenlaskua, kiipeilyä, norsusafareita, visiittejä "hilltribe villageihin" (mikähän heimokylä olisi sopiva suomennos), benjihyppyä, tiikereiden kanssa telmimistä, kokkauskurssia ja Tarzan-tyylistä vaijerien varassa liitelyä sademetsissä. Itselläni on ohjelmassa huomenna tuota liitelyä (check: Jungle Flight) ja sunnuntaina trekkailua. Voisin väittää, että tämä paikka on halvempi ja astetta eksoottisempi versio esmes Uuden Seelannin Queenstownista tai jostain Alppien seikkailuille omistautuneesta turistimestasta. Kuitenkaan täällä ei ole mielestäni mikään rahat pois -meininki, vaan kaupungissa vallitsee varsin letkeä ja ystävällinen tunnelma, joka heijastuu myös paikallisista ihmisistä. Moni pysähtyy juttelemaan ja kyselemään kuulumisia, ja tuktuk-kuskit ei yritä huijata valkonaamoilta ylihintaa. Ruoka on oikeasti tulista eikä turistin aralle vatsalle väännettyä jokapojan currya, jossa chilitkin maistuu lähinnä paprikalle (näitä sai Bangkokissa - tiedän, kävin väärissä paikoissa). Ah, minä tykkään!

Mo!

Ja ne temppelit. Niitähän riittää, isompaa ja pienempää, hienompaa ja arkisempaa. Olen käynyt varta vasten katsastamassa kolme, mutta kurkistanut ainakin kymmeneen muuhun ohikulkiessani. Buddhalaisuus on läsnä joka paikassa. Joka kadunkulmassa, taksissa, kaupassa, ties missä, on pieni buddha-alttari. Kaduilla näkyy oransseihin munkinkaapuihin pukeutuneita teini-ikäisiä poikia. Olen käsittänyt, että täkäläisille pojille on itse asiassa varsin yleistä mennä hetkeksi aikaa (n. ½ v -1v) munkkien oppilaaksi, eli se on näille vähän kuin ripari Suomessa.

Vielä plussaa siitä, että täällä vanhassa kaupungissa voi kävellä joka paikkaan, koska liikennettä ei ole nimeksikään. Kaduilla on kivoja baareja ja syöttölöitä ja talot on nättejä. Guesthouse on värikkäästi ja boheemisti sisustettu eli ihan itseni näköinen. Ainoita miinuksia eilen guesthousen aulassa kohtaamani kaksi isoa rottaa (joista toinen tonki iloisesti laukkuani) ja järkyttävän kuuma yläkerran huone. Vaikka edellisessä postauksessa väitin, että olen tottunut kuumuuteen, niin perun sanani - EN ole. Täällä huoneessa on varmaan yhtään liioittelematta +40C.

@ Diva Guesthouse. Nätti ja kuuma huoneeni.

Pieni paikka tämä on. Sen tajusin jo koneessa, kun vieressäni istuva, jo viisi vuotta täällä Chiang Maissa asunut australialaismies kertoi, että oli viime vuonna samaisessa elefanttipuistossa vapaaehtoisena, jonne olen nyt menossa, ja puiston omistaja on hänen hyvä ystävänsä. Kyseinen herra omistaa täällä suositun ravintolan, jonka tuotoista osa ohjataan ko. elefanttipuiston toimintaan. Samoin tässä guesthousessa on tyttö, joka vietti viime viikon vapaaehtoisena siellä ja sanoi, että oli aivan mahtavaa. Kai se täytyy uskoa, että edessä on hienot kaksi viikkoa :) Ensin kuitenkin hieman luontoaktiviteetteja viikonloppuna! Alla hieman kuvatuksia täältä (klikkaa isommaksi).