Elefanttien elämää

Täällä ollaan! Tämänhetkinen sijainti Elephant Nature Park, Chiang Maista 60km pohjoiseen, kauniissa vehreässä laaksossa sademetsän peittämien vuorten keskellä.

*kurkistel*

Fantinruokintaa ekana päivänä.

Fanttien kylpyhetki.

 
Aivan huikea paikka tämä. Täällä asustaa yhteensä 34 elefanttia, joista osa on pelastettu karuista oloista tai julmasta turistibisneksestä. Osa on syntynyt täällä eikä ole koskaan joutunut näkemään nälkää tai kokemaan kidutusta. Lisäksi täällä asuu tusinan verran enemmän tai vähemmän kirppuisia koiria, joista yksi on sokea ja toisella on vain kolme jalkaa, molemmat Bangkokin tulvien selviytyjiä. Polulla päärakennukselle voi kohdata myös sosiaalisen sian, maailman liikuttavimman orvon vuohivauvan nimeltään Noah (joka on ollut täällä vasta viikon), kissanpentuja (jotka ovat myös rakkautta vailla), ja jos lähtee toiseen suuntaan kohti pääporttia, kohtaa noin 10 koiranpentua ja noi 130 haukkuvaa aikuista koriaa, jotka on niin ikään pelastettu tänne, koska ovat joko orpoja tai kulkukoiria. Sydänhän täällä pakahtuu joka hetki, kun näkee eläinten riemun, kun ne saa telmiä vapaasti ja niistä pidetään huolta suurella rakkaudella. Koirat on vähän arvaamattomia, koska monella on takana rankkoja kokemuksia. Kaikki eivät ihan 100% luota ihmisiin, ja jotkut ovat puolisokeita ja haukkuvat ja murisevat sen takia. Varovainen pitää olla iltaisin, kun valuu takaisin kämpille, mutta ei noista muuten mitään vaaraa ole. On jokseenkin surrealistista, että aamuisin kun herää ja avaa ikkunan, näkee ensimmäisenä tuossa about 10 metrin päässä tuhisevia ja kärsäänsä heiluttelevia onnellisia elefantteja. Niin kuin yksi vapaaehtoinen eilen totesi, "Can you believe it guys, we’re living among the elephants!". Jotenkin noihin on jo niin tottunut, että pitää nipistää itseään muistuttaakseen, ettei tää näkymä ole ihan tavallinen.

Ruoka-aika.

Noah, orpo vuohivauva.

Kylvyssä.

*tepastel*

Elefanttiperhe.

Täällä aloitti maanantaina yhteensä 53 (!) vapaaehtoista, joista suurin osa on täällä viikon, osa kaksi (kuten allekirjoittanut), ja pari aiemmin ollutta on neljä viikkoa. Osa on täällä jo toista, kolmatta tai neljättä kertaa, yksi kuudetta, eli varsin koukuttava paikka. Itselläkin on jo nyt ensimmäisellä viikolla olo, että tänne täytyy palata takaisin. Suurin osa vapaaehtoisista on jenkkejä, ausseja tai brittejä, joukossa on myös pari uusiseelantilaista, ranskalaista, thaimaalaista, ja sitten on tämä yksi rastapää jostain ihmeen Suomesta :) Kaikki on ihan mielettömän mukavia ihmisiä, aivan eri ikäisiä, erilaisista taustoista, mutta kaikkia yhdistää intohimo matkustamiseen, eläimiin ja seikkailuihin, eli tullaan varsin hyvin toimeen.

Vapaaehtoisten työt on moninaisia. Töitä on aamuisin klo 8-10 (saattaa kestää pidempään), klo 11 syötetään elefantteja (vapaaehtoista, yleensä päiväretkellä olevat hoitavat tämän), klo 12 syödään, klo 13 pestään fantteja joessa, ja klo 14-16 on taas töitä, jonka jälkeen vapaa-aikaa ja illallinen. Meidät on jaettu kolmeen ryhmään, joiden hommat kiertää. Aamuhommia on tällä hetkellä joko elefanttikeittiö, maissinkorjuu tai paskan ja heinän lapiointi. Tiistaina ja tänään torstaina mun ryhmäni lapioi tuota scheissea ja heinää, mikä ei itse asiassa ollut laisinkaan ällöttävää vaan ihan leppoisaa (ja hemmetin hikistä!) puuhaa. Norsunkakka ei juuri haise (ainakaan kuivalla säällä), koska otus paskoo lähinnä kovettunutta heinää. Ja tuossa hommassa saa olla elefanttien lähellä, mikä on mukavaa. Keskiviikkoaamuna oltiin elefanttikeittiössä, missä pestään, kuoritaan ja pinotaan niiden ruokia, käsittäen lähinnä meloneja, kurpitsoja, banaaneja ja maissintähkiä. Norsu on kasvissyöjä ja syö päivässä aivan järjettömän kasan ruokaa. Siksi se ei ehdi nukkua kuin kolme tuntia yössä. Lopun aikaa se syö tai telmii – leikki on elefantin työtä :)

Scheissen lapioimista.

Iltapäivätyöt vaihtelee päivittäin. Ensimmäisenä varsinaisena päivänä eli tiistaina "työ" oli sitä, että käveltiin ympäri laaksoa auringonpaisteessa, morjestettiin ja syötettiin elefantteja ja ihailtiin, kun elefanttiperhe kylpee joessa. Keskiviikkona istutettiin riisiä ja avokadoja. Keskiviikko on ollut ensimmäinen päivä tällä reissulla, kun on satanut aamusta iltaan. Onneksi on kuitenkin koko ajan tosi lämmin, joten sade ei juuri haittaa. Ei ole kuin Englannissa viime kesänä, 14C, sadetta ja tuulta.

Päiväretkeläisiä seuraamassa fanttien kylpemistä.

Parhaat kaverukset.

Käyvät yhdessä ain.

Kärsä on hassu kapistus.

Norsuperhe joessa telmimässä.

Oon näiden kolmen päivän aikana oppinut paljon elefanttien elämästä ja empaattisesta ja älykkäästä luonteesta. Esimerkiksi sen, että elefantit asuvat pääasiassa yhteisössä. Jos jollekin elefantille syntyy vauva, siitä huolehtii muutkin yhteisön jäsenet kuin sen emo. Emo imettää ja sen pitää ehtiä syödä vielä enemmän kuin normaalisti, minkä takia tarvitaan "tätejä" huolehtimaan pikkuisesta. Jos pikkuisella on turvaton olo, fantit menevät sen ympärille ja muodostavat kärsillään ikään kuin aitauksen, jonka sisällä pienellä on hyvä olla. Fanteilla on myös bestiksiä. Täällä on parhaita kavereita, jotka seuraavat toisiaan kaikkialle. Esimerkiksi Jokia, joka on sokea, seuraa parasta kaveriaan, joka huolehtii, ettei kaveria jätetä ja puolustaa ja tuuppii tarvittaessa oikeaan suuntaan. Jos lauman jäsen on pulassa, muut auttaa.

Ihmisiä kohtaan nuo otukset ovat myös ystävällisiä. Mua moni varoitteli, että älä sitten mene elefantin lähelle, ettet jää sen alle, mutta ei nää mitenkään tarkoituksellisesti puske ihmisen päälle täällä. Lähinnä ne käyttää jalkojaan itsensä rapsutteluun (kyllä, elefanttejakin kutittaa ja ne rapsuttelee ja vihtoo itseään heinillä :D ). Eilen vauvanorsu innostui juoksemaan joesta takaisin kuivalle maalle ja siinä oli pieni vaaratilanne, mutta ehdittiin pois alta. Vain yhdellä on syöksyhampaat, koska muut ovat joko liian nuoria tai norsunluukauppiaat ovat ne repineet irti, joten hampaistakaan ei ole vaaraa. Tämä syöksyhampainen heebo on nimeltään Jungle Boy ja sillä on kiima-aika, joten sitä täytyy pitää ketjussa, ettei juoksentele naisia ahdistelemassa päivät pitkät. Toki elefantti on iso ja voi huitaista kärsällään ihmisen pois tieltä (tai päiviltä) jos haluaa, että kyllä niitä pitää väistellä, muttei pelätä todellakaan tarvitse.

Jokaisella elefantilla on oma hoitajansa ("mahout"), joka huolehtii fantista ja ohjailee fanttia ympäri puistoa ja pitää sille kuria. Jos mahout ei ole lähimailla, ei elefantin lähelle saa mennä. On uskomatonta, miten tuommonen järkälemäinen mastodontti uskoo oman hoitajansa komentoja. Täällä ENP:ssa hoitaja ohjailee hellästi, mutta perinteisesti hoitajat käyttävät varsin julmia otteita, kuten koukkuja ja nastoja, joilla pistelevät elefanttia, että tämä tottelisi. Täällä noudatetaankin uusia metodeja, eli positiivista vahvistamista, kun elefantti tekee toivotun asian. Eikä elefanttien tarvitse tehdä sirkustemppuja tai pelata jalkapalloa, jotta ihmiset viihtyisivät. Ne saa vaan olla omia hupaisia itsejään.

Jottei tämä blogipostaus venyisi ihan valtavan pitkäksi, kerron vasta seuraavassa postauksessa lisää tämän puiston ja sen perustajan missiosta. Enemmän voi sillaikaa lukea osoitteessa www.elephantnaturefoundation.org.