lauantai 23. kesäkuuta 2012

Juhannuspäivän viettoa fanttien keskellä

Hyvää juhannuspäivää kaikille! Täällä juhlittiin juhannusaattoa menemällä aikaisin nukkumaan ja heräämällä tänään eli juhannuspäivänä klo 06:45 pilkkomaan ja kuorimaan maisseja ja pesemään meloneita lounaaksi kärsäotuksille. Eli varsin railakasta! Ei juhannuskokkoa, ei juhannuslonkeroita! Totta puhuen täällä ei edes tajua, mikä päivä on. Menee sekaisin. Facebookin avulla pysyn jotenkuten ajantasalla siitä, mitä Suomessa tapahtuu paraikaa. Juhannuksen missaaminen tänä vuonna ei sinänsä harmita. Sen sijaan katselen tälläkin hetkellä lounastaan nauttivia norsuja. Yhdellä on päässään maissinkuori, jonka se on sinne heittänyt kärsällään koristeeksi. Kärsässä sillä on kasa maissinlehviä, joilla se vihtoo itseään. Välillä se rapsuttelee jalkojaan tai hinkkaa itseään aitaa vasten, kun vatsaa tai kylkeä kutittaa. Ylisuloista :)

Työt jatkuu täällä kuten ennenkin. Torstaina ladottiin aamulla jälleen scheissea ja perjantaiaamuna korjattiin pellolla maissia, mikä oli ihan älyttömän raskasta. Alkoi pyörryttää, kun oli niin kuuma, vaikka oli pilvistä. Jos koiranpentujen viihdyttämistä ei lasketa, mun lempihommaa on edelleen toi scheissen lapioiminen, vaikka se on tosin alkanut haista ihan järkyttävälle nyt, kun täällä on ollut pari päivää aika sateista. Maissinkorjuu on toistaiseksi ollut kaikista rasittavinta. Myös sen kuoriminen on rasittavaa, koska tähkissä lymyää kaikenlaisia ötököitä, joita joutuu sitten väistelemäään. Tosin täällä on ötökkätoleranssi kasvanut aikalailla. Makuuhuoneessa meillä on jonkinlaisia pieniä matoja, jotka vielä ensimmäisenä päivänä lakaisin pois, mutta nyt vaan katson, etteivät mene vaatteisiin tai sänkyyn. Jos ovat seinällä, ovat ok. Torakan nähdessäni en kilju, vaan huitaisen sen pois jollakin. Joillakin on käynyt huoneessa rottia ruokailemassa, ehkä siinä menisi raja.
 

Maissia korjaamassa
 
Ja sitten maissia kuorimassa.


Aitaa rakentamassa.

Scheissea lapioimassa.

Tällä kertaa se haisi.

Koiranpentuja! Hii!

Koirasairaalan potilas. Raasu oli ihan heikkona :(

Tehdään täällä toki muutakin kuin töitä. Keskiviikon iltaohjelmana oli varsin humoristinen oppituokio thaikulttuurista ja -kielestä. Opin mm. wain eli kumartamisen eri asteet: mitä kunnioitettavampi henkilö, sitä korkemmalle kädet asetetaan. Kaverille kumarretaan kädet rinnan korkeudella, hieman ylempiarvoiselle kuten vanhukselle kädet leuan korkeudella, opettajalle kumarrettaessa kädet asetetaan suun eteen, vanhemmille nenän korkeudelle, buddhalle otsan korkeudelle ja kuninkaalle pään yläpuolelle. Yleensä kumarretaan, kun tervehditään, kiitetään tai sanotaan näkemiin. Lisäksi selvisi, että munkiksi pääsee kuka vaan, tyttö tai poika, nainen tai mies, ja munkkiutta voi harjoittaa yhdestä päivästä koko elinikään. Hiukset pitää ajaa ja vastakkaiseen sukupuoleen ei saa ottaa kontaktia. Herätys on joka päivä klo 04:00, että aamutorkut, älkää vaivautuko. Thaikielestä opin vain sen, että sitä olisi aivan mahdotonta oppia. Yksi sana voi tarkoittaa ihan oikeasti viittä eri asiaa riippuen äänenkorkeudesta. Osaan kuitenkin sanoa "hei" (nainen sanoo: "Sawat-dee-kha", mies sanoo: "Sawat-dee-krab") ja "kiitos" ("Khob-khun-kha" tai "Khob-khun-krab"), se riittää tältä erää.

Näkymä ikkunastamme. Iso puu ja fantteja :)

Viidakkoa talon ympärillä.

Torstaiaamuna käytiin visiitillä paikallisessa kyläkoulussa. Oli ihan älyttömän mielenkiintoista näin opettajaimmeiselle. Kävin parissa luokassa morjestamassa oppilaita, joiden opettajaa ei näkynyt mailla halmeilla. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan jättää sellaista lapsilaumaa yksikseen rellestämään. Söpöjä ja vilkkaita oppilaita. Melutaso oli aika kova - lapset on lapsia joka maassa... Kävin myös seuraamassa musantuntia, jossa harjoiteltiin samaan aikaan perinnetansseja ja opeteltiin soittamaan perinteisiä soittimia, joiden nimiä en tiennyt (ja vaikka olisin kysynyt, en kuitenkaan enää muistaisi, thaikieli on niin hankalaa). Lopuksi sain maailman ihanimman ja söpöimmän jalkahieronnan kahdelta 12-vuotiaalta tytöltä (näyttivät 9-vuotiailta), joiden opettaja neuvoi näitä koko ajan vieressä. Ilmeisesti koulussa opetetaan siis hierontaakin (?!). Ihan ei koulupäivän rakenne ja organisointi selvinnyt minulle, kun kukaan ei puhunut englantia kuin pari lausetta: "Hello", "What your name?" ja "You from?".

Porukkaamme koulunpihalla.


Pieniä koululaisia.


Esikoulun puolella.

Musantunnilla sai kokeilla perinteisiä soittimia.

Victoria opettelee perinteisiä tansseja.

Oppilaat soittivat meille opettajansa johdolla.

Koruostoksilla.

Maailman söpöin jalkahieronta. Tytöt naureskeli ja hakkasi mun jalkoja.


Ruokajono oli lähes yhtä hiljainen kuin suomalaisissa kouluissa :)

Yhden viikon vapaaehtoiset lähtevät pois joko tänään tai huomenna ja maanantaina saapuu uusi satsi. Joitain tuttuja onneksi kuitenkin jää, ettei joudu ihan alusta aloittamaan tätä tutustumisprosessia. Aika lyhyeltä kuitenkin tuntuisi tämä aika, jos vain yhden viikon olisin täällä ollut. Kaksi viikkoa on oikein passeli. Lisäksi en malttaisi vielä poistua näiden ihanien ruokien äärestä: täällä on joka päivä tarjolla varmaan viittätoista eri sorttia, kaikki kasvista tai vegaania, eli kadotan täällä lihakseni mutta saan tilalle hyvän olon ja puhtaan omatunnon :D

Huomenna lisää tarinoita elefanttimaasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti