Angkorin aarteita tutkimassa

Yksi reissaamisen hienoimmista puolista on ajantajun totaalinen katoaminen. Kaksi päivää voi tuntua viikolta ja viikko kuukaudelta. Tämä johtunee siitä, että jokainen päivä on totisesti erilainen. Vai miltä kuulostaa seuraava kontrasti: eilen oltiin Angkorissa äimistelemässä 1000 vuotta vanhoja kivikasoja ja tänään Phnom Penhissa jahtaamassa ympäri hotellihuonetta vipeltävää torakkaa. Tykkäsin eilisestä enemmän. Phnom Penh on tähän mennessä näyttänyt kaikista kurjimmat puolensa: köyhyyden, länsimaiset seksituristit baarissa nuorten tyttösten kanssa, raivostuttavan kaupustelun ja "Tuktuk?" -tivaamisen... hnnnggghhh. Mutta näistä lisää vasta myöhemmin. Siirtykäämme takaisin Angkoriin ja Siem Reapiin.

Angkor Wat. Huhhuh. Olihan se. Vaikuttava. Ja kuuma. Tällä unentarpeella ei lähdetä temppeleihin auringonnoustessa, vaikka sitten olisi kyse itse Angkor Watista. Eli aloitimme tutkimisen ysin maissa keskiviikkoaamuna, juuri kun aurinko alkoi nostaa muinaisen rauniokaupungin lämpötilaa about +40C:een. Mutta ei se mitään. Sisulla patikoitiin hirveessä hiessä ylös ja alas Angkorin temppeleiden portaita ja näpsittiin kuvia mielettömistä maisemista ja raunioista. Onhan se uskomatonta, miten valtava miljoonan asukkaan megapolis tuo Angkor on aikoinaan ollut ja millaisia rakennusteknisiä taidonnäyteitä itse temppelit aikanaan olivat. Esim. kaikki rakentamiseen käytetyt kivet roudattiin vesiteitse yli 50km päästä paraatipaikalle. That's what I call true devotion.

Mihinä mää oon?

Portaat pyhimpään.

Angkor Watin korkeimmalla paikalla.

The Bayon - mystisin kolmesta suuresta.

Bayonin naamat hymyilivät eteerisesti kuningaskunnan joka suuntaan.

Wat Ta Keo. Aika noheva kivikasa.

Turrepose.

Itse Angkor Watin lisäksi vaikuttavimpia raunioita olivat Angkor Thomin Bayon mystisine naamoineen ja luonnon valloittama Ta Prohm, lempinimeltään "Tomb Raider"- tai "Indiana Jones" -temppeli. Viimeisin oli ehdottomasti kaikista maagisin ja kuvauksellisin. Aivan kuin olisi ollut sisällä seikkailupelissä tai leffassa 8) Kuvat puhuvat puolestaan.

Ta Prohm.

Welcome to the jungle.

Puuuuuparta.

Ihan mielettömän näköistä oli.

Vahvemman voitto.

Toivottavasti eivät restauroi temppeliä liiaksi, jotta villin luonnon tuoma mystisyys säilyy.

Viivyttiin temppeleillä viisi tuntia, jonka jälkeen oli pakko antaa kuumuudelle ja sen tuomalle väsymykselle luovutusvoitto. Kaikkia temppeleitä ei mitenkään ehdi tai jaksa päivässä nähdä. Ja toisaalta, Angkor Watin, Bayonin ja Ta Phromin jälkeen ei mikään pienempi temppeli tunnu enää kovin ihmeelliseltä ja rauniot alkavat muistuttaa toisiaan. Eli ellei ole innokas arkeologi, historioitsija tai Angkor-fanaatikko, riittänee, että näkee parhaat palat eli nuo kolme ja joitain pienempiä temppeleitä päälle.

Leijonalla oli jopa isompi ahteri kuin mulla.

 

Myös itse Siem Reap oli varsin mukava ja leppoisa kaupunki, mikä oli meikäläiselle suuri yllätys. Olin odottanut jotain rumaa ja vastenmielistä Angkor Wat -disneylandia, mutta sen sijaan kaupunki olikin varsin tunnelmallinen ja backpacker-ystävällinen paikka. Ihmisetkin oli älyttömän mukavia ja palvelu niin ystävällistä, että alkoi jo ahdistaa, että mitenhän tässä onnistuu olemaan yhtä ystävällinen takaisin. Guesthouseja toki seisoi joka kadunkulmassa (mihin vain katsoikin, luki siellä "guesthouse"), mutta turisteja ei ollut mitekään liiaksi. Low season on kiva :)

Yritän opiskella khmeriä.

Aamiainen <3

Siem Reapista mo.

Perinteinen johtokuva.

Siem Reap oli oikeasti nätti kaupunki.

Torilla haisi kala.

Chicken amok paljastui kanacurryksi, jossa ui vihreitä kasvinlonkeroita.

Sorry, I'm buying something then.

Guesthousessa asui ihmisten lisäksi neljä pientä kissanpentua ja emonsa :)

Ja tosiaan. Kirjoitan tätä fyysisesti jo Phnom Penhin guesthousen sängyllä odottaen, milloin jostain pompahtaa esiin torakka. Huomenna on aikomus paitsi vaihtaa guesthousea (koska torakoita), myös tutustua Kambodzan lähihistoriaan, nimittäin punakhmeerien hirmutekoihin Killing Fieldseillä. Synkeämpää raporttia sieltä myöhemmin.