Matka Bangkokista Siem Reapiin ja huijatuksi tulemisen riemu

Oletko koskaan tullut matkallasi huijatuksi? Minä olen monta kertaa, joskus tietämättäni, joskus ihan tiedostetusti. Sehän on yleisesti tunnettu fakta, että taksit, tuktukit ja kaupustelijat yrittävät aina huijata turisteilta kolminkertaista hintaa, mutta tämä on yleensä kutsu tinkaamisleikkiin, johon turisti sitten saa osallistua kykyjensä mukaan. Eivätkä nämä huijausyritykset tai edes -onnistumiset kauheasti edes vistota - kuuluvat asiaan. Fiilis on kuitenkin toisenlainen, jos tietää tulevansa törkeästi huijatuksi voimatta itse vaikuttaa siihen mitenkään.

Mikko saapui tänne tosiaan maanantaiaamuna. Mitään ihmeellistä ei tuona päivänä tehty - näytin vähän tienoota, syötiin ja käytiin ostamassa herralle sadetakki ja muuta monsuunikauden osviittaa. Tiesin kuukauden takaisesta omasta saapumisestani, että ensimmäinen päivä on hyvä ottaa iisisti jet lagin ja lämpöshokin takia. Toinenkin päivä olisi hyvä ottaa iisisti, mutta viisumin mukaan minun piti poistaa itseni ja kuormani maasta viimeistään tiistaina 10.7. tai muuten tulisi sakolla päähän. Eli lähdimme Kambodzaan.

Kaikki Lonely Planetinsa tarkkaan opiskelleet matkaajat tietävät, että matkalla Bangkokista Aranyaprathetiin ja edelleen Kambodzan puolelle Poipetiin on onnettomalla turistilla vaara joutua jos jonkinlaisen huijausyrityksen kohteeksi. Lonely Planetissa käsketään fiksusti "välttämään" tällaisia yrityksiä. No, eilisestä kokemuksesta voin sanoa, että huijauksen välttäminen ei aina ole mahdollista, ellei halua tehdä elämästään huomattavasti hankalampaa.

Matka Bangkokista rajalle sujui vauhdikkaasti minivanin kyydissä ja kaikki näytti vielä menevän ohjekirjan mukaan. Kuitenkin ennen rajalle saapumista kaikki minivanit parkkeerattiin muuan ravintolan pihaan, koska oli aika vaihtaa toiseen (?!) minivaniin. Tavarat ulos ja odottelemaan lounaan ääreen. Siinä sitten syödessämme tuli jamppa jakamaan maahantulokaavakkeita ja selittämään, että viisumithan hoidetaan sitten täällä hintaan 1200 bahtia laaki, jottei tarvitse rajalla pysähtyä, koska muuten myöhästytään Siem Reapin bussista. Ivonne, jonka kanssa vietin Paissa kolme päivää, oli joutunut saman huijausyrityksen kohteeksi, joten tiesin, että tässä vedätetään nyt turistilta tuplahintaa. Hän oli parin muun matkaajan kanssa ponnekkaasti kieltäytynyt, jolloin oli joutunut jatkamaan matkaa kamojensa kanssa kävellen rajalle asti (n. 1,5km), hoitamaan viisumin itse siellä halvemmalla ja jotenkin ihmeellisesti onnistunut vielä löytämään muun seurueen ja ehtimään bussiin, joka "myöhästyisi", jos rajalla pysähdyttäisiin. Kysyimme, miksei viisumia hoideta rajalla, jolloin vastaus oli, että "This is a company and we wish to take you through the border as quickly and conveniently as possible so you don't have to wait". Tai jotain vastaavaa sönkötystä. Samalla näimme, kuinka muuan espanjalainen matkaaja yritti inttää, että hoitaa viisumin itse, jolloin vastaus oli, että joutuu sitten siirtymään apostolin kyydillä ravintolasta rajalle eikä ehkä saa bussilippua rajan toiselta puolelta Siem Reapiin. Sihanoukvillessa asuva brassityyppi neuvoi häntä, että tekee elämästään helpompaa, jos vaan maksaa kiltisti. Eli siinä sitten laaman tyyneydellä, sisäisesti kiehuen pulitimme meiltä kusetetun hinnan ja funtsimme, miten tämän huijauksen olisi oikein voinut, Lonely Planetia lainaten, "välttää". Ehkä ainoa keino olisi ollut viisumin tilaaminen etukäteen netistä. Tietääpähän sitten seuraavalla kerralla. On se kuitenkin uskomatonta, miten syvälle ulottuvat turistien huijaamisen lonkerot ja miten tällainen kusetus hetkellisesti mustaa mieltä.

Tämän huijauksen jälkeen meitä oli turha yrittää saada vaihtamaan itsellemme paikallista valuuttaa siihen osoitetussa paikassa, koska "dollarit ei kaikkialla käy" (eipä vissiin!) ja "tästä voisitte niin kätevästi vaihtaa halvemmalla, kun Siem Reapissa veloittavat luottokortilta 8%" (niinpä niin!).

Pysähdyspaikalla matkalla Siem Reapiin.

Kissa tekee olonsa mukavaksi.

Pidä itsesi särmänä, se jeesaa tilanteessa kuin tilanteessa!

Kraanaveden juomiskiellon seurakset.

Maailman pienin ja luisevin kissanpentu pysähdyspaikalla.

Bussi oli hikinen ja täysi.

Huijaaminen ei meitä lannista!

Kuva-arvoitus: Ilimajoki vai Länsi-Kambodza?

Hikinen matka jatkui Poipetin jälkeen vielä neljä tuntia halki Pohojammaata muistuttavien tasankojen ja Siem Reapiin saavuttiin seiskan maissa. Mukavan oloinen paikka, jonka tutkiminen jätettiin kuitenkin myöhemmäksi, koska Mikon kroppa ei tykännyt tropiikista ja protestoi kuumeella. Eipä tässä mikään hoppu ole temppeleitä skouttamaan, Angkor Wat kyllä odottaa tuolla niin kuin on odottanut viimeiset tuhat vuotta. Raporttia sieltä siis myöhemmin.