Kambodzan synkeää lähihistoriaa: Killings Fields ja vankila S-21

Hilpeät postaukset jatkuvat, mutta tämä olkoon viimeinen laatuaan täältä Kambodzasta, sillä huomenna siirrytään biitsilöhöilyn pariin. Ja siellä tuskin tulee kohdattua mitään kovin synkeää tahi järkyttävää. Toivon.

Kambodzassa kulkiessaan havaitsee jossain vaiheessa, että katukuvasta puuttuvat lähes kokonaan vanhat ihmiset. Suurin osa on nuoria, 0-35 -vuotiaita. Kambodzan väestöpyramidi onkin varsin vääristynyt. Tämä johtuu hirveyksistä, joita tapahtui vuosina 1975-79, kun Pol Pot ja punakhmeerit (Khmer Rouge) surmasivat arviolta kolme miljoonaa kambodzalaista. Kolme miljoonaa. Kolme viidestä suomalaisesta. Tavoitteena oli tehdä Kambodzasta kommunistinen agraariyhteiskunta, jossa ulkopuoliset vaikutteet minimoidaan ja kambodzalainen kulttuuriperintö - monumentit, uskonto, perinteet, tavat, musiikki, kaikki - tuhotaan. Punakhmeerien vallan aikana henkensä menetti jokainen, jonka katsottiin olevan uhka hallinnolle. Tappolistalla olivat poliitikot, munkit, opettajat, tutkijat, lakimiehet, ulkomaalaiset, itse asiassa kaikki korkeasti koulutetut... tai ne, joilla oli liian pehmeät kädet, silmälasit, liian pyöreät kasvot... oikeastaan mikä tahansa sisäinen tai ulkoinen ominaisuus oli syy vangita, kiduttaa ja lopulta tappaa. Myös lapsia tapettiin, koska Pol Pot tahtoi kitkeä vastarinnan juurineen. En ala tähän enempää referoida tätä karmeaa historiaa, siihen voi tutustua vaikkapa Wikipediassa. Mutta todettakoon, että on uskomatonta, mitä nämä ihmiset ovat joutuneet käymään läpi ihan viime vuosikymmeninä ja miten ovat siitä selvinneet.

Tänä päivänä näistä hirveyksistä on Phnom Penhissä muistuttamassa kaksi nähtävyyttä: Tuol Sleng eli S-21, punakhmeerien vankilaksi ja kidutus- ja kuulustelupaikaksi muuttama high school, sekä Choeung Ekin Killing Fields, jonne vangittuja vietiin tapettavaksi jopa 300 päivässä ja jonka joukkohaudoista nousee edelleen luita pintaan sadekaudella. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat, joten tässäpä näitä. Ensin Killing Fields:

Muistomerkki kansanmurhan uhreille on täynnä paikalta löytyneitä pääkalloja ja muita luita.

Tappovälineitä.

Köysiä, joihin uhrit sidottiin, sekä uhrien vaatteita.

Ihmiset kuljetettiin paikalle rekoilla.

Osa heitettiin tyrmään odottamaan teloitusta.

Tapettujen päälle kaadettiin kemikaaleja kuten DDT:tä, jolla peitettiin ruumiiden haju.

Kaivauksia joukkohaudalla.

Joukkohauta.

Vaikea kuvitella, että näin rauhallisessa maisemassa on teloitettu kymmeniätuhansia ihmisiä.

Uhrien vaatteita. Huomaa lastenvaatteet.

"Killing tree", jota vasten vauvat ja lapset hakattiin kuoliaiksi. Puunrungossa oli löytöhetkellä verta ja aivomassaa.

Naisten ja lasten joukkohauta.

Joukkohaudat olivat aikanaan 5-10m syviä, nyt vain matalia syvänteitä.

Maasta nousee edelleen pintaan uhrien vaatteita.

"Magic tree". Tässä riippui kovaäänistä musiikkia soittava kaiutin. Musiikin tarkoitus oli peittää uhrien huudot pimeydessä.

Paikalta löytyneitä luunkappaleita.

Jälleen vaatteita.

Uhrien kalloja muistomerkin sisällä.

Kuvia Tuol Slengin vankilasta S-21:

Entinen high school, sittemmin vankila, nyt museo.

Käyttäydy näin, niin saatat säilyä hengissä.

Synkeää luettavaa.

Kidutussänky.

Kuva seinällä.

 

Vanki sidottiin ylläoleviin voimistelutankoihin pää alaspäin ja hakattiin tajuttomaksi, jonka jälkeen pää upotettiin lannoitetta täynnä olevaan ruukkuun, jotta vanki virkoaisi jälleen ja kuulustelua voitaisiin jatkaa.

Vangittujen "rikollisten" kuvia. Joukossa myös lapsia, sillä Pol Potin suunnitelmaan kuului tappaa myös vastarinnan juuret.

Myös ulkomaalaiset saivat kuolemantuomion. Australialainen vangittu.

Joukkotyrmä.

Kidutusmenetelmät olivat toinen toistaan kekseliäämpiä.

 

C-talo, jossa oli vankityrmiä.

Piikkilanka esti itsemurhat. Alas ei voinut hypätä.

Kahden neliömetrin kokoisia sellejä.

Joukkotyrmä. Jokaisella vangilla oli oma numeron ilmoittama paikka.

Kuvat punakhmeerien johtajista ovat saaneet ihmisten vihat päälleen.

Täältä ei karattu.

Seitsemän selviytyi hengissä.

Kyllä näissä paikoissa käyminen mielen mustaksi ja hiljaiseksi veti. Pitää vaan toivoa, että nämä ovat ikuisena muistutuksena ja opetuksena tuleville sukupolville, jottei vastaavaa enää koskaan tapahtuisi.