torstai 5. heinäkuuta 2012

Laiska Pai kuvina, osa 2/2

Pain keskiviikkoon kuului tiistain tapaan laiskottelua ja itsensä hemmottelua. Nukuttiin varmaan puoleenpäivään, jonka jälkeen käytiin vähän katsastamassa hippien käsityöpuoteja ja varaamassa meikälle minivan Chiang Maihin torstaille. Pai on kyllä mitääntekemättömyyden kehto. Ja todellinen new age –hippien paratiisi. Löytyy kaikkea joogakursseista reikiin ja self-healingiin, Jamaikan väreillä sisustettuihin baareihin, kaikenmaailman "jumalten voimaleipiä" myyviin leipomoihin, chai-teepuoteihin, kontakti-improsessioihin ja psytrancea soittaviin käsityöläispuoteihin. Toki löytyy myös perus travellerskene pikkubaareineen, hammokkeineen, bambumajoineen ja hierontapaikkoineen. Eli varsin kirjava paikka, jossa pari päivää oli kuitenkin ihan riittävästi, minä kun en tällä kertaa lähtenyt perehtymään meditaation saloihin tai reikiterapiaan. Sen sijaan hemmottelin itseäni hieronnalla, jalkahoidolla, ja - uskokaa tai älkää - manikyyrilla ja pedikyyrillä, jotain mitä en ikinä tekisi kotona. En itse asiassa oo koskaan käynyt manikyyrissä. No, nyt tuli sekin koettua kun ei ollut muutakaan tekemistä, vain 150 bahtia eli 3 euroa. Jalkahoito ja pedikyyri oli vähän kalliimpi paketti, 300 bahtia eli 6 euroa. Ai kauhee. Kymmenesosa siitä, mitä kotona joutuisi pulittamaan vastaavasta setistä.

Käytiin myös baarissa, mä tosin vain kerran ja yhdellä, koska toivuin edelleen elefanttipuiston työnteosta ja sisäinen kellonikin kävi vielä elefanttiaikaa, eli heräsin joka aamu automaattisesti klo 6:45 ja simahdin viimeistään 23:30. Tällä kombolla ei hirveesti biletetty (eikä itse asiassa edes kiinnostanut), joten tehtiinkin loppujen lopuksi niin, että Ivonne (joka 23-vuotiaan loppumattomalla energialla tahtoi istua baarissa aamuyölle) meni baariin paikallisen ihailijansa eli guesthousen tarjoilijan kanssa (jolta sai kukkia jo heti ensimmäisenä päivänä) ja minä vanhus kömmin tyytyväisenä hyttysverkon alle lukemaan kirjaa ja nukkumaan klo 23 maissa. Ai että oli ihanaa. Nukkuminen on ihan parasta.

Hyttysverkon alla on tunnelmaa.

Pain maisemia = Paisemia.

Guesthousen ravintolassa oli joka ilta livemusaa. Hyviä olivat!

Joku maailman pienin kissanpentu terassillamme. Se tahtoi sisään ja alkoi sähisemään säälittävän pienellä äänellään, kun en päästänyt. Voi suloisuus :D

Aaawww! Ihana :)
 Sellainen oli Pai. Kaksi päivää hippien Pairatiisissa riitti vallan mainiosti. Jos Pohjois-Thaimaassa liikkuu, niin suosittelen Paissa chillaamista temppelien koluamisen ja viidakkotrekkailujen välissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti