Bangkok, osa kaksi: nahan käristämistä ja lössöämistä

Saavuin eilen Bangkokiin jo toisen kerran tämän reissun aikana, tällä kertaa en koneella, vaan modernin bussin toisessa kerroksessa Jukka Poikaa kuunnellen. Edellisestä bussimatkasta viisastuneena ostin tällä kertaa lipun bussiin, jossa on vessa. En tosin käyttänyt sitä kertaakaan, mutta pitihän se varuilta olla. Ja jos bussissa on vessa, on bussi yleensä muutenkin mukava. Tämä oli. Penkki oli paikoillaan, ilmastointi pauhasi ja tv:stä tuli paikallista viihdettä, eli perin 90-lukumaisilla soundeilla kyllästettyjä thaimaalaisia dance-hittejä ja joku valmiiksi naurettu lauantai-illan tv-show, jota voisi parhaiten kuvailla sanoilla "päätöntä sekoilua ja sirkushuumoria", joka Suomessa naurattaisi lähinnä alle 10-vuotiaita. Eli paljon leikkitappeluja, ihme kohellusta, huutamista ja joka väliin hassunhauskoja ääniefektejä. En ymmärtänyt, mutta moni muu matkustaja hörähteli ja näytti selvästi tykkäävän, mikä on jälleen yksi osoitus siitä, että huumori on kulttuurisidonnaista...

Linja-autossa onpi tunnelmaa... (ja nyt se soi sinunkin päässäsi).

Matkan varrella näkyi paljon riisipeltoja.

Mulla on hyvin vahva tilapäinen mukavuudentarve tällä hetkellä paitsi liikkumisen, myös majoituksen suhteen. Ehkä se johtuu neljän viikon sniiduilusta hyttysverkkojen alla. Lupasin jo elefanttipuistossa itselleni, että sen madoilta, elefantinkakalta, mudalta, hyttysmyrkyltä ja ties miltä tuoksuneen majoituksen jälkeen aion kyllä jossain tulevista kohteista mennä mukavaan halvahkoon hotelliin, jossa saan vain maata altaalla ja nauttia hetken luksuksesta. Ja näin tein. Hotelli on Dang Derm, aivan Khao San Roadin ytimessä. Huoneessa on ilmastointi ja kaikki tyypilliset hotellivermeet safety boxista hiustenkuivaimeen, ja katolla on kaipaamani uima-allas. Ihan kaamea metelihän täällä on öisin, kun Khao San Roadin lukuisat baarit ja muut kojut kääntävät volat kattoon ja heittävät kehiin ne samat diskohitit, mitä kaikissa Euroopan baareissa soi kuumissa kesäöissä. Mutta ah! Tajusin pyytää huoneen mahdollisimman ylhäältä ja parvekkeen kohti sisäpihaa. Tai oikeastaan tuo on vain tuommonen ruma kuilu, johon kajastaa valoa jostain ylhäältä, mutta ei väliä, koska nukkumisrauha on taattu! Tripadvisorissa moni oli nillittänyt, että tämä hotelli on meluisa eikä täällä saa nukutuksi. Well! Hotellihan on keskellä Khao San Roadin yöelämää - ravintoloita, baareja, yökerhoja, snack-kärryjä, turisti-infoja, loputtomia "Tuktuk? Where you go mam?" -tivaajia, alibabapantseja ja piraatti-Adidaksia myyviä kojuja, you name it - eli mitä muuta voisi olettaakaan kuin järjetöntä meteliä? Khao San Road on öisin vähän kuin Maltan tai Koh Phi Phin baarirykelmät puristettuna about kilometrin matkalle. Jatkuvasti ihan hullu tungos, vilske ja musiikin jylinä. Mutta kuten sanoin, minua se ei haittaa, koska se on tuolla hotellin etupuolella :)

Vähän eri näkymä Khao San Roadille kuin viimeksi.

Katohan. Sehän on Rovaniemen Jätkänkynttilä.

Siellä siintää kultainen Grand Palace.

Khao San Road. Hotellin kattoterassilta on siistit näkymät.

Voi tuota onnetonta, jolla on parveke katua kohti...

Täällä olen!

Pääsin jo mukavaan ei-minkään-tekemisen vauhtiin Paissa, joten olen menestyksekkäästi jatkanut samaa rataa tänään Bangkokissa: olen käynyt suihkussa kahdesti, syönyt kolmesti ja maannut neljä tuntia auringossa. Ja polttanut itseni, tietenkin. Tämä uuno lisää aurinkorasvaa vasta altaalla ja hikoilee sen sitten onnellisesti pois, josta tuloksena kauniin punainen tissien välimaasto ja vatsanahka. No. Onneksi melanooma ei tule yhdessä yössä.

Chill.

Moon ansainnu tämän!

Älä mene Aasiaan monsuuniaikana, siellähän vaan sataa... mistä todisteena tämä kuva.

Huomenna sama mitääntekemättömyys mitä todennäköisimmin jatkuu Mikon kanssa, joka saapuu tänne aamulla. Tiistaista lukien matkataan sitten kimpassa seuraavat kolme viikkoa läpi Kambodzan ja Laosin :)